Miksi tämä vuorovaikutus toimii

DokumentoituKun Steve Jobs esitteli iPhonen tammikuussa 2007, ensimmäinen ele, jonka hän esitteli, oli sormen liu'uttaminen näytön yli lukituksen avaamiseksi. Säädin oli raita, jossa oli nuolenmuotoinen nuppi ja sanat ”pyyhkäise avataksesi” välkkyen sen varrella.

Oma tulkintammeSe ratkaisi kaksi ongelmaa kerralla: se esti taskussa tapahtuvat vahingossa avautumiset ja opetti koko väestölle, että lasia voi vetää. Don Normanin kielellä nuppi ja välkkyvä teksti olivat merkinantajia, vihjeitä, jotka ilmoittavat, mikä toiminto on mahdollinen. Ele opetti itse itsensä.

DokumentoituKehittäjä Loren Brichter esitteli vedä ja päivitä -toiminnon Tweetiessä, iPhonen Twitter-sovelluksessaan, noin vuosina 2008–2009. Vedä listan yläreunaa alas, tunne vastus, päästä irti, ja uudet julkaisut latautuvat. Twitter osti myöhemmin Tweetien, ja tapa levisi lähes kaikkiin syötepohjaisiin sovelluksiin.

Meidän tulkintammeSe lainaa jousen fysiikkaa. Olet jo vierittänyt ylös, peukalosi haluaa jatkaa liikettä, ja käyttöliittymä muuttaa tämän ylimääräisen liikkeen pyynnöksi. Brichter on sittemmin sanonut, että hänellä on ristiriitaisia tunteita siitä, kuinka pakonomaiseksi se voi muuttua.

DokumentoituGmail tarjosi Kumoa lähetys -toimintoa ensimmäisen kerran kokeellisena Labs-ominaisuutena vuonna 2009 ja teki siitä vakioasetuksen vuonna 2015. Viestiä ei peruuteta vastaanottajalta; Gmail vain odottaa muutaman sekunnin (enintään 30, asetettavissa) ennen kuin lähettää sen todella.

Meidän tulkintammeTämä on meidän lempityyppistä älykkyyttä: rehellistä. Käyttöliittymä myöntää viiveen olemassaolon ja antaa sille tarkoituksen. Se myös ilmentää kahta Jakob Nielsenin vuoden 1994 käytettävyysheuristiikkaa, ”järjestelmän tilan näkyvyys” ja ”käyttäjän hallinta ja vapaus”, yhdessä pienessä linkissä.

DokumentoituAza Raskinin uskotaan laajalti suunnitelleen loputtoman vierityksen noin vuonna 2006: sisältö latautuu jatkuvasti, kun lähestyt sivun alareunaa, ilman ”seuraava sivu” -painiketta. Hän on sittemmin puhunut julkisesti katuvansa sitä, miten sitä käytetään huomion sitomiseen.

Meidän tulkintammePainikkeen poistaminen poisti myös tauon. ”Seuraava sivu” -linkki on pieni valinnan hetki; ilman sitä pysähtyminen on sinun tehtäväsi. Se tekee myös alatunnisteista ja niiden sisältämistä oikeudellisista linkeistä kuuluisan vaikeasti saavutettavia.

Älykkäät käyttöliittymät nojaavat periaatteisiin, jotka ovat vanhempia kuin verkko:

• Fittsin laki (1954)

  Psykologi Paul Fitts osoitti, että kohteeseen pääsemisen aika riippuu sen etäisyydestä ja koosta. Isot, lähellä olevat painikkeet ovat nopeampia; ruudun kulmat ja reunat ovat helppoja osua.

• Affordanssit ja signifikaattorit

  Don Normanin teos The Design of Everyday Things (1988, tarkistettu 2013) selittää, miksi ovenkahva kertoo vetää ja miksi litteä tarra harvoin kertoo painaa.

• WCAG 2.2 kohteen koko

  W3C:n Web Content Accessibility Guidelines 2.2 (2023) sisältää onnistumiskriteerin 2.5.8, joka vaatii osoitinkohteilta vähintään 24 × 24 CSS-pikseliä tai riittävästi väliä pienempien kohteiden ympärille.

• Harhauttavat mallit

  Vuonna 2010 suunnittelija Harry Brignull nimesi ”dark patterns” (pimeät mallit) käyttöliittymät, jotka huijaavat ihmisiä: valmiiksi valitut ruudut, piilotetut peruutuspainikkeet ja syyllistävät ”Ei kiitos” -linkit. Hänen luettelonsa löytyy nyt osoitteesta deceptive.design.